Outi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Karelian form of Russian Авдо́тья ‎(Avdótʹja), vernacular form of the saint's name Евдо́кия ‎(Jevdókija), ultimately from Ancient Greek εὐδοκία ‎(eudokía, goodwill, kindness).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈouti]
  • Hyphenation: Ou‧ti

Proper noun[edit]

Outi

  1. A female given name.
    • 1840 Kanteletar:2:149 Kauro ei tule tupahan:
      Oi on Outi, sikkoseni!
      Ken se tuo tulevi tuolta?
    • 1990 Alli Hellström, Ja kuumat kivet putosivat, ISBN 9529018169, pages 20-21:
      Vasta vuosia myöhemmin Outia nimensä kiinnosti. Outin koulun vaiheilla tapasi köpitellä vanha lehtori Korpi, joka mielellään jäi juttelemaan lasten kanssa. Erikoisesti vanhassa lehtorissa lapsia kiinnosti se, että hän osasi kertoa lapsille heidän nimiensä merkityksen. Outikin uskalsi lopulta henkäistä hänelle nimensä:
      Outi Allinoora.
      Lapset puhkesivat räkättävään nauruun. Vanhus tirkisteli Outia hetken lasiensa takaa.
      —Outo, outo, huusivat lapset ja nauroivat.
      —Ei, vaan hyväntahtoinen, Outi on hyväntahtoinen, selitti lehtori.

Declension[edit]

Inflection of Outi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Outi Outit
genitive Outin Outien
partitive Outia Outeja
illative Outiin Outeihin
singular plural
nominative Outi Outit
accusative nom. Outi Outit
gen. Outin
genitive Outin Outien
partitive Outia Outeja
inessive Outissa Outeissa
elative Outista Outeista
illative Outiin Outeihin
adessive Outilla Outeilla
ablative Outilta Outeilta
allative Outille Outeille
essive Outina Outeina
translative Outiksi Outeiksi
instructive Outein
abessive Outitta Outeitta
comitative Outeineen