Sulo

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: sulo

Finnish[edit]

Etymology[edit]

19th century invention from sulo ‎(charm).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsulo/
  • Hyphenation: Su‧lo

Proper noun[edit]

Sulo

  1. A male given name.
    • 1930-1945, published posthumously 1968, Ain'Elisabet Pennanen, Kaksi raukkaa, WSOY, page 429:
      ―Eikö teillä ole muuta ristimänimeä kuin Sulo, Laisa kysyi ärsytellen.
      ―On, Mauri.
      ―No, mutta käyttäkää sitä sitten! Sehän on kaunis nimi. Mauri Määttä ja sointuu.
    • 1991 Riitta Vartti, Pispalan enkeli, Gummerus, ISBN 951-26-3618-2, pages 142-143:
      ―Yhteen aikaan kaikki nimet aina tarkotti niiko jotain, Reino sanoi. ―Meitin naapurisa oli Voitto, Rauha, Usko, Taisto ja Sulo. Vai olikos se nuorin Vieno, se ei käyny enää koulua samaan aikaan meitin kansa.
      ―On ne parempia nimiä kun ne kaikki vanhat ruotsalaiset, joita ei osaa kukaa ihminen sanookkaa, äiti sanoi.
    • 2001 Jorma Palo, Irvistyksiä, WSOY, ISBN 951-0-26139-4, page 122:
      Mikään ei ole suloisempi kosketella kuin nainen, eikä mikään tuoksu paremmalta. Tosin SULO tarkoittaa nykyisin mustaa roskapönttöä, mikä heikentää naisen suloutta. Eikä Sulo ole Suomessa edes naisen nimi vaan miehen.

Declension[edit]

Inflection of Sulo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Sulo Sulot
genitive Sulon Sulojen
partitive Suloa Suloja
illative Suloon Suloihin
singular plural
nominative Sulo Sulot
accusative nom. Sulo Sulot
gen. Sulon
genitive Sulon Sulojen
partitive Suloa Suloja
inessive Sulossa Suloissa
elative Sulosta Suloista
illative Suloon Suloihin
adessive Sulolla Suloilla
ablative Sulolta Suloilta
allative Sulolle Suloille
essive Sulona Suloina
translative Suloksi Suloiksi
instructive Suloin
abessive Sulotta Suloitta
comitative Suloineen

Usage notes[edit]

  • Popular in early 20th century.
  • Initially also given to women in the 19th century.

Anagrams[edit]