aikaisin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From aika (time) +‎ -isin.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑi̯sin/, [ˈɑi̯kɑi̯s̠in]
  • Rhymes: -ɑikɑisin
  • Syllabification(key): ai‧kai‧sin

Adverb[edit]

aikaisin (comparative aikaisemmin, superlative aikaisimmin)

  1. early
    Synonyms: varhain, (dialectal) aikasten
  2. ahead of time
    Synonym: etuajassa

Adjective[edit]

aikaisin

  1. superlative degree of aikainen

Declension[edit]

Inflection of aikaisin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative aikaisin aikaisimmat
genitive aikaisimman aikaisimpien
aikaisinten
partitive aikaisinta aikaisimpia
illative aikaisimpaan aikaisimpiin
singular plural
nominative aikaisin aikaisimmat
accusative nom. aikaisin aikaisimmat
gen. aikaisimman
genitive aikaisimman aikaisimpien
aikaisinten
aikaisimpainrare
partitive aikaisinta aikaisimpia
inessive aikaisimmassa aikaisimmissa
elative aikaisimmasta aikaisimmista
illative aikaisimpaan aikaisimpiin
adessive aikaisimmalla aikaisimmilla
ablative aikaisimmalta aikaisimmilta
allative aikaisimmalle aikaisimmille
essive aikaisimpana aikaisimpina
translative aikaisimmaksi aikaisimmiksi
instructive aikaisimmin
abessive aikaisimmatta aikaisimmitta
comitative aikaisimpine
Possessive forms of aikaisin (type sisin)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person aikaisimpani aikaisimpamme
2nd person aikaisimpasi aikaisimpanne
3rd person aikaisimpansa

Adjective[edit]

aikaisin

  1. Instructive plural form of aikainen.

Anagrams[edit]