aikakausi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aika +‎ kausi

Noun[edit]

aikakausi

  1. age, era

Declension[edit]

Inflection of aikakausi (Kotus type 27/käsi, t-d gradation)
nominative aikakausi aikakaudet
genitive aikakauden aikakausien
partitive aikakautta aikakausia
illative aikakauteen aikakausiin
singular plural
nominative aikakausi aikakaudet
accusative nom.? aikakausi aikakaudet
gen. aikakauden
genitive aikakauden aikakausien
aikakauttenrare
partitive aikakautta aikakausia
inessive aikakaudessa aikakausissa
elative aikakaudesta aikakausista
illative aikakauteen aikakausiin
adessive aikakaudella aikakausilla
ablative aikakaudelta aikakausilta
allative aikakaudelleˣ aikakausilleˣ
essive aikakautena aikakausina
translative aikakaudeksi aikakausiksi
instructive aikakausin
abessive aikakaudetta aikakausitta
comitative aikakausineen

Compounds[edit]