aikakausi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aika +‎ kausi. Coined by Finnish clergyman and historian Johan Cajan.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑˌkɑu̯si/, [ˈɑi̯kɑˌkɑu̯s̠i]
  • Rhymes: -ɑusi
  • Syllabification: ai‧ka‧kau‧si

Noun[edit]

aikakausi

  1. age, era, epoch

Declension[edit]

Inflection of aikakausi (Kotus type 27/käsi, t-d gradation)
nominative aikakausi aikakaudet
genitive aikakauden aikakausien
partitive aikakautta aikakausia
illative aikakauteen aikakausiin
singular plural
nominative aikakausi aikakaudet
accusative nom. aikakausi aikakaudet
gen. aikakauden
genitive aikakauden aikakausien
aikakauttenrare
partitive aikakautta aikakausia
inessive aikakaudessa aikakausissa
elative aikakaudesta aikakausista
illative aikakauteen aikakausiin
adessive aikakaudella aikakausilla
ablative aikakaudelta aikakausilta
allative aikakaudelle aikakausille
essive aikakautena aikakausina
translative aikakaudeksi aikakausiksi
instructive aikakausin
abessive aikakaudetta aikakausitta
comitative aikakausineen
Possessive forms of aikakausi (type käsi)
possessor singular plural
1st person aikakauteni aikakautemme
2nd person aikakautesi aikakautenne
3rd person aikakautensa

Derived terms[edit]

Compounds[edit]