aikautus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

aikauttaa +‎ -us

Noun[edit]

aikautus

  1. (military) timing

Declension[edit]

Inflection of aikautus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative aikautus aikautukset
genitive aikautuksen aikautusten
aikautuksien
partitive aikautusta aikautuksia
illative aikautukseen aikautuksiin
singular plural
nominative aikautus aikautukset
accusative nom.? aikautus aikautukset
gen. aikautuksen
genitive aikautuksen aikautusten
aikautuksien
partitive aikautusta aikautuksia
inessive aikautuksessa aikautuksissa
elative aikautuksesta aikautuksista
illative aikautukseen aikautuksiin
adessive aikautuksella aikautuksilla
ablative aikautukselta aikautuksilta
allative aikautukselle aikautuksille
essive aikautuksena aikautuksina
translative aikautukseksi aikautuksiksi
instructive aikautuksin
abessive aikautuksetta aikautuksitta
comitative aikautuksineen

Anagrams[edit]