alisteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb alistaa.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: a‧lis‧tei‧nen
  • IPA(key): /ˈɑlisteinen/

Adjective[edit]

alisteinen

  1. (linguistics) subordinate
  2. (military) subordinate
  3. (logic) subaltern

Declension[edit]

Inflection of alisteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative alisteinen alisteiset
genitive alisteisen alisteisten
alisteisien
partitive alisteista alisteisia
illative alisteiseen alisteisiin
singular plural
nominative alisteinen alisteiset
accusative nom. alisteinen alisteiset
gen. alisteisen
genitive alisteisen alisteisten
alisteisien
partitive alisteista alisteisia
inessive alisteisessa alisteisissa
elative alisteisesta alisteisista
illative alisteiseen alisteisiin
adessive alisteisella alisteisilla
ablative alisteiselta alisteisilta
allative alisteiselle alisteisille
essive alisteisena alisteisina
translative alisteiseksi alisteisiksi
instructive alisteisin
abessive alisteisetta alisteisitta
comitative alisteisine