anastus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

anastaa +‎ -us

Noun[edit]

anastus

  1. theft, appropriation

Declension[edit]

Inflection of anastus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative anastus anastukset
genitive anastuksen anastusten
anastuksien
partitive anastusta anastuksia
illative anastukseen anastuksiin
singular plural
nominative anastus anastukset
accusative nom. anastus anastukset
gen. anastuksen
genitive anastuksen anastusten
anastuksien
partitive anastusta anastuksia
inessive anastuksessa anastuksissa
elative anastuksesta anastuksista
illative anastukseen anastuksiin
adessive anastuksella anastuksilla
ablative anastukselta anastuksilta
allative anastukselle anastuksille
essive anastuksena anastuksina
translative anastukseksi anastuksiksi
instructive anastuksin
abessive anastuksetta anastuksitta
comitative anastuksineen

Anagrams[edit]