annostus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

annostaa +‎ -us

Noun[edit]

annostus

  1. dosage

Declension[edit]

Inflection of annostus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative annostus annostukset
genitive annostuksen annostusten
annostuksien
partitive annostusta annostuksia
illative annostukseen annostuksiin
singular plural
nominative annostus annostukset
accusative nom.? annostus annostukset
gen. annostuksen
genitive annostuksen annostusten
annostuksien
partitive annostusta annostuksia
inessive annostuksessa annostuksissa
elative annostuksesta annostuksista
illative annostukseen annostuksiin
adessive annostuksella annostuksilla
ablative annostukselta annostuksilta
allative annostukselleˣ annostuksilleˣ
essive annostuksena annostuksina
translative annostukseksi annostuksiksi
instructive annostuksin
abessive annostuksetta annostuksitta
comitative annostuksineen