anomus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

anoa +‎ -mus

Noun[edit]

anomus

  1. an application, a plea, a requisition

Declension[edit]

Inflection of anomus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative anomus anomukset
genitive anomuksen anomusten
anomuksien
partitive anomusta anomuksia
illative anomukseen anomuksiin
singular plural
nominative anomus anomukset
accusative nom.? anomus anomukset
gen. anomuksen
genitive anomuksen anomusten
anomuksien
partitive anomusta anomuksia
inessive anomuksessa anomuksissa
elative anomuksesta anomuksista
illative anomukseen anomuksiin
adessive anomuksella anomuksilla
ablative anomukselta anomuksilta
allative anomukselle anomuksille
essive anomuksena anomuksina
translative anomukseksi anomuksiksi
instructive anomuksin
abessive anomuksetta anomuksitta
comitative anomuksineen

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]