ansaittu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Participle[edit]

ansaittu

  1. Past passive participle of ansaita.

Declension[edit]

Inflection of ansaittu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative ansaittu ansaitut
genitive ansaitun ansaittujen
partitive ansaittua ansaittuja
illative ansaittuun ansaittuihin
singular plural
nominative ansaittu ansaitut
accusative nom. ansaittu ansaitut
gen. ansaitun
genitive ansaitun ansaittujen
partitive ansaittua ansaittuja
inessive ansaitussa ansaituissa
elative ansaitusta ansaituista
illative ansaittuun ansaittuihin
adessive ansaitulla ansaituilla
ablative ansaitulta ansaituilta
allative ansaitulle ansaituille
essive ansaittuna ansaittuina
translative ansaituksi ansaituiksi
instructive ansaituin
abessive ansaitutta ansaituitta
comitative ansaittuine
Possessive forms of ansaittu (type valo)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person ansaittuni ansaittumme
2nd person ansaittusi ansaittunne
3rd person ansaittunsa

Anagrams[edit]