appellatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ap‧pel‧la‧tii‧vi
  • IPA(key): /ˈɑpːelːɑtiːʋi/

Noun[edit]

appellatiivi

  1. (grammar) A common noun.

Declension[edit]

Inflection of appellatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative appellatiivi appellatiivit
genitive appellatiivin appellatiivien
partitive appellatiivia appellatiiveja
illative appellatiiviin appellatiiveihin
singular plural
nominative appellatiivi appellatiivit
accusative nom. appellatiivi appellatiivit
gen. appellatiivin
genitive appellatiivin appellatiivien
partitive appellatiivia appellatiiveja
inessive appellatiivissa appellatiiveissa
elative appellatiivista appellatiiveista
illative appellatiiviin appellatiiveihin
adessive appellatiivilla appellatiiveilla
ablative appellatiivilta appellatiiveilta
allative appellatiiville appellatiiveille
essive appellatiivina appellatiiveina
translative appellatiiviksi appellatiiveiksi
instructive appellatiivein
abessive appellatiivitta appellatiiveitta
comitative appellatiiveineen

Synonyms[edit]

See also[edit]