arvovalta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

arvovalta

  1. authority, prestige

Declension[edit]

Inflection of arvovalta (Kotus type 9/kala, lt-ll gradation)
nominative arvovalta arvovallat
genitive arvovallan arvovaltojen
partitive arvovaltaa arvovaltoja
illative arvovaltaan arvovaltoihin
singular plural
nominative arvovalta arvovallat
accusative nom. arvovalta arvovallat
gen. arvovallan
genitive arvovallan arvovaltojen
arvovaltainrare
partitive arvovaltaa arvovaltoja
inessive arvovallassa arvovalloissa
elative arvovallasta arvovalloista
illative arvovaltaan arvovaltoihin
adessive arvovallalla arvovalloilla
ablative arvovallalta arvovalloilta
allative arvovallalle arvovalloille
essive arvovaltana arvovaltoina
translative arvovallaksi arvovalloiksi
instructive arvovalloin
abessive arvovallatta arvovalloitta
comitative arvovaltoineen