asiaankuulumaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kuulua asiaan +‎ -maton

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: a‧si‧aan‧kuu‧lu‧ma‧ton

Adjective[edit]

asiaankuulumaton  (comparative asiaankuulumattomampi, superlative asiaankuulumattomin)

  1. Irrelevant, beside the point, extraneous (to the subject); inappropriate.
  2. Inappropriate, inapposite.

Declension[edit]

Inflection of asiaankuulumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative asiaankuulumaton asiaankuulumattomat
genitive asiaankuulumattoman asiaankuulumattomien
partitive asiaankuulumatonta asiaankuulumattomia
illative asiaankuulumattomaan asiaankuulumattomiin
singular plural
nominative asiaankuulumaton asiaankuulumattomat
accusative nom.? asiaankuulumaton asiaankuulumattomat
gen. asiaankuulumattoman
genitive asiaankuulumattoman asiaankuulumattomien
asiaankuulumatontenrare
partitive asiaankuulumatonta asiaankuulumattomia
inessive asiaankuulumattomassa asiaankuulumattomissa
elative asiaankuulumattomasta asiaankuulumattomista
illative asiaankuulumattomaan asiaankuulumattomiin
adessive asiaankuulumattomalla asiaankuulumattomilla
ablative asiaankuulumattomalta asiaankuulumattomilta
allative asiaankuulumattomalleˣ asiaankuulumattomilleˣ
essive asiaankuulumattomana asiaankuulumattomina
translative asiaankuulumattomaksi asiaankuulumattomiksi
instructive asiaankuulumattomin
abessive asiaankuulumattomatta asiaankuulumattomitta
comitative asiaankuulumattomine

Antonyms[edit]