banaalius

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

banaali +‎ -uus

Noun[edit]

banaalius

  1. banality

Declension[edit]

Inflection of banaalius (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative banaalius banaaliudet
genitive banaaliuden banaaliuksien
partitive banaaliutta banaaliuksia
illative banaaliuteen banaaliuksiin
singular plural
nominative banaalius banaaliudet
accusative nom. banaalius banaaliudet
gen. banaaliuden
genitive banaaliuden banaaliuksien
partitive banaaliutta banaaliuksia
inessive banaaliudessa banaaliuksissa
elative banaaliudesta banaaliuksista
illative banaaliuteen banaaliuksiin
adessive banaaliudella banaaliuksilla
ablative banaaliudelta banaaliuksilta
allative banaaliudelle banaaliuksille
essive banaaliutena banaaliuksina
translative banaaliudeksi banaaliuksiksi
instructive banaaliuksin
abessive banaaliudetta banaaliuksitta
comitative banaaliuksineen