banaali

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ba‧naa‧li
  • Rhymes: -ɑːli
  • IPA(key): [ˈbɑnɑːli]

Adjective[edit]

banaali  (comparative banaalimpi, superlative banaalein)

  1. banal

Declension[edit]

Inflection of banaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative banaali banaalit
genitive banaalin banaalien
banaaleiden
banaaleitten
partitive banaalia banaaleita
banaaleja
illative banaaliin banaaleihin
singular plural
nominative banaali banaalit
accusative nom.? banaali banaalit
gen. banaalin
genitive banaalin banaalien
banaaleiden
banaaleitten
partitive banaalia banaaleita
banaaleja
inessive banaalissa banaaleissa
elative banaalista banaaleista
illative banaaliin banaaleihin
adessive banaalilla banaaleilla
ablative banaalilta banaaleilta
allative banaalilleˣ banaaleilleˣ
essive banaalina banaaleina
translative banaaliksi banaaleiksi
instructive banaalein
abessive banaalitta banaaleitta
comitative banaaleine

Anagrams[edit]