ehdollistaminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ehdollistaa +‎ -minen

Noun[edit]

ehdollistaminen

  1. (psychology) conditioning (process of creating conditioning)

Declension[edit]

Inflection of ehdollistaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ehdollistaminen ehdollistamiset
genitive ehdollistamisen ehdollistamisten
ehdollistamisien
partitive ehdollistamista ehdollistamisia
illative ehdollistamiseen ehdollistamisiin
singular plural
nominative ehdollistaminen ehdollistamiset
accusative nom. ehdollistaminen ehdollistamiset
gen. ehdollistamisen
genitive ehdollistamisen ehdollistamisten
ehdollistamisien
partitive ehdollistamista ehdollistamisia
inessive ehdollistamisessa ehdollistamisissa
elative ehdollistamisesta ehdollistamisista
illative ehdollistamiseen ehdollistamisiin
adessive ehdollistamisella ehdollistamisilla
ablative ehdollistamiselta ehdollistamisilta
allative ehdollistamiselle ehdollistamisille
essive ehdollistamisena ehdollistamisina
translative ehdollistamiseksi ehdollistamisiksi
instructive ehdollistamisin
abessive ehdollistamisetta ehdollistamisitta
comitative ehdollistamisineen

Related terms[edit]