emmintä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

empiä +‎ -ntä

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈemːintæ/, [ˈe̞mːin̪t̪æ]
  • Rhymes: -emːintæ
  • Syllabification: em‧min‧tä

Noun[edit]

emmintä

  1. hesitation

Declension[edit]

Inflection of emmintä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative emmintä emminnät
genitive emminnän emmintöjen
partitive emmintää emmintöjä
illative emmintään emmintöihin
singular plural
nominative emmintä emminnät
accusative nom. emmintä emminnät
gen. emminnän
genitive emminnän emmintöjen
emmintäinrare
partitive emmintää emmintöjä
inessive emminnässä emminnöissä
elative emminnästä emminnöistä
illative emmintään emmintöihin
adessive emminnällä emminnöillä
ablative emminnältä emminnöiltä
allative emminnälle emminnöille
essive emmintänä emmintöinä
translative emminnäksi emminnöiksi
instructive emminnöin
abessive emminnättä emminnöittä
comitative emmintöineen
Possessive forms of emmintä (type kala)
possessor singular plural
1st person emmintäni emmintämme
2nd person emmintäsi emmintänne
3rd person emmintänsä