englanninkielinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

englannin kieli +‎ -inen

Adjective[edit]

englanninkielinen (comparative englanninkielisempi, superlative englanninkielisin)

  1. An English-speaking person, Anglophone
  2. Having been written or presented in English.

Declension[edit]

Inflection of englanninkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative englanninkielinen englanninkieliset
genitive englanninkielisen englanninkielisten
englanninkielisien
partitive englanninkielistä englanninkielisiä
illative englanninkieliseen englanninkielisiin
singular plural
nominative englanninkielinen englanninkieliset
accusative nom. englanninkielinen englanninkieliset
gen. englanninkielisen
genitive englanninkielisen englanninkielisten
englanninkielisien
partitive englanninkielistä englanninkielisiä
inessive englanninkielisessä englanninkielisissä
elative englanninkielisestä englanninkielisistä
illative englanninkieliseen englanninkielisiin
adessive englanninkielisellä englanninkielisillä
ablative englanninkieliseltä englanninkielisiltä
allative englanninkieliselle englanninkielisille
essive englanninkielisenä englanninkielisinä
translative englanninkieliseksi englanninkielisiksi
instructive englanninkielisin
abessive englanninkielisettä englanninkielisittä
comitative englanninkielisine