ennätys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ennättää +‎ -ys

Noun[edit]

ennätys

  1. record (extreme)

Declension[edit]

Inflection of ennätys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative ennätys ennätykset
genitive ennätyksen ennätysten
ennätyksien
partitive ennätystä ennätyksiä
illative ennätykseen ennätyksiin
singular plural
nominative ennätys ennätykset
accusative nom.? ennätys ennätykset
gen. ennätyksen
genitive ennätyksen ennätysten
ennätyksien
partitive ennätystä ennätyksiä
inessive ennätyksessä ennätyksissä
elative ennätyksestä ennätyksistä
illative ennätykseen ennätyksiin
adessive ennätyksellä ennätyksillä
ablative ennätykseltä ennätyksiltä
allative ennätykselle ennätyksille
essive ennätyksenä ennätyksinä
translative ennätykseksi ennätyksiksi
instructive ennätyksin
abessive ennätyksettä ennätyksittä
comitative ennätyksineen