epäröinti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

epäröidä +‎ -nti

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: e‧pä‧röin‧ti
  • IPA(key): /ˈepærøinti/

Noun[edit]

epäröinti

  1. hesitation

Declension[edit]

Inflection of epäröinti (Kotus type 5/risti, nt-nn gradation)
nominative epäröinti epäröinnit
genitive epäröinnin epäröintien
partitive epäröintiä epäröintejä
illative epäröintiin epäröinteihin
singular plural
nominative epäröinti epäröinnit
accusative nom.? epäröinti epäröinnit
gen. epäröinnin
genitive epäröinnin epäröintien
partitive epäröintiä epäröintejä
inessive epäröinnissä epäröinneissä
elative epäröinnistä epäröinneistä
illative epäröintiin epäröinteihin
adessive epäröinnillä epäröinneillä
ablative epäröinniltä epäröinneiltä
allative epäröinnille epäröinneille
essive epäröintinä epäröinteinä
translative epäröinniksi epäröinneiksi
instructive epäröinnein
abessive epäröinnittä epäröinneittä
comitative epäröinteineen