erikoistunut

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Declension[edit]

Inflection of erikoistunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative erikoistunut erikoistuneet
genitive erikoistuneen erikoistuneiden
erikoistuneitten
partitive erikoistunutta erikoistuneita
illative erikoistuneeseen erikoistuneisiin
erikoistuneihin
singular plural
nominative erikoistunut erikoistuneet
accusative nom. erikoistunut erikoistuneet
gen. erikoistuneen
genitive erikoistuneen erikoistuneiden
erikoistuneitten
partitive erikoistunutta erikoistuneita
inessive erikoistuneessa erikoistuneissa
elative erikoistuneesta erikoistuneista
illative erikoistuneeseen erikoistuneisiin
erikoistuneihin
adessive erikoistuneella erikoistuneilla
ablative erikoistuneelta erikoistuneilta
allative erikoistuneelle erikoistuneille
essive erikoistuneena erikoistuneina
translative erikoistuneeksi erikoistuneiksi
instructive erikoistunein
abessive erikoistuneetta erikoistuneitta
comitative erikoistuneine

Adjective[edit]

erikoistunut ‎(comparative erikoistuneempi, superlative erikoistunein)

  1. specialized, specialised

Verb[edit]

erikoistunut

  1. Past indicative connegative form of erikoistua.

Participle[edit]

erikoistunut

  1. Past active participle of erikoistua.