erikoisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

erikoinen +‎ -uus

Noun[edit]

erikoisuus

  1. specialty
  2. peculiarity, oddity

Declension[edit]

Inflection of erikoisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative erikoisuus erikoisuudet
genitive erikoisuuden erikoisuuksien
partitive erikoisuutta erikoisuuksia
illative erikoisuuteen erikoisuuksiin
singular plural
nominative erikoisuus erikoisuudet
accusative nom. erikoisuus erikoisuudet
gen. erikoisuuden
genitive erikoisuuden erikoisuuksien
partitive erikoisuutta erikoisuuksia
inessive erikoisuudessa erikoisuuksissa
elative erikoisuudesta erikoisuuksista
illative erikoisuuteen erikoisuuksiin
adessive erikoisuudella erikoisuuksilla
ablative erikoisuudelta erikoisuuksilta
allative erikoisuudelle erikoisuuksille
essive erikoisuutena erikoisuuksina
translative erikoisuudeksi erikoisuuksiksi
instructive erikoisuuksin
abessive erikoisuudetta erikoisuuksitta
comitative erikoisuuksineen