erilaistumaton

Finnish

Etymology

erilaistua +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeriˌlɑi̯stumɑton/, [ˈe̞riˌlɑ̝i̯s̠tuˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): e‧ri‧lais‧tu‧ma‧ton

Adjective

erilaistumaton (comparative erilaistumattomampi, superlative erilaistumattomin)

1. unspecialized
2. undifferentiated

Declension

Inflection of erilaistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		erilaistumaton	erilaistumattomat
genitive		erilaistumattoman	erilaistumattomien
partitive		erilaistumatonta	erilaistumattomia
illative		erilaistumattomaan	erilaistumattomiin
		singular	plural
nominative		erilaistumaton	erilaistumattomat
accusative	nom.	erilaistumaton	erilaistumattomat
	gen.	erilaistumattoman
genitive		erilaistumattoman	erilaistumattomien erilaistumatontenrare
partitive		erilaistumatonta	erilaistumattomia
inessive		erilaistumattomassa	erilaistumattomissa
elative		erilaistumattomasta	erilaistumattomista
illative		erilaistumattomaan	erilaistumattomiin
adessive		erilaistumattomalla	erilaistumattomilla
ablative		erilaistumattomalta	erilaistumattomilta
allative		erilaistumattomalle	erilaistumattomille
essive		erilaistumattomana	erilaistumattomina
translative		erilaistumattomaksi	erilaistumattomiksi
abessive		erilaistumattomatta	erilaistumattomitta
instructive		—	erilaistumattomin
comitative		—	erilaistumattomine

Possessive forms of erilaistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative erilaistumattomani erilaistumattomani accusative nom. erilaistumattomani erilaistumattomani gen. erilaistumattomani genitive erilaistumattomani erilaistumattomieni erilaistumatontenirare partitive erilaistumatontani erilaistumattomiani inessive erilaistumattomassani erilaistumattomissani elative erilaistumattomastani erilaistumattomistani illative erilaistumattomaani erilaistumattomiini adessive erilaistumattomallani erilaistumattomillani ablative erilaistumattomaltani erilaistumattomiltani allative erilaistumattomalleni erilaistumattomilleni essive erilaistumattomanani erilaistumattominani translative erilaistumattomakseni erilaistumattomikseni abessive erilaistumattomattani erilaistumattomittani instructive — — comitative — erilaistumattomineni second-person singular possessor singular plural nominative erilaistumattomasi erilaistumattomasi accusative nom. erilaistumattomasi erilaistumattomasi gen. erilaistumattomasi genitive erilaistumattomasi erilaistumattomiesi erilaistumatontesirare partitive erilaistumatontasi erilaistumattomiasi inessive erilaistumattomassasi erilaistumattomissasi elative erilaistumattomastasi erilaistumattomistasi illative erilaistumattomaasi erilaistumattomiisi adessive erilaistumattomallasi erilaistumattomillasi ablative erilaistumattomaltasi erilaistumattomiltasi allative erilaistumattomallesi erilaistumattomillesi essive erilaistumattomanasi erilaistumattominasi translative erilaistumattomaksesi erilaistumattomiksesi abessive erilaistumattomattasi erilaistumattomittasi instructive — — comitative — erilaistumattominesi first-person plural possessor singular plural nominative erilaistumattomamme erilaistumattomamme accusative nom. erilaistumattomamme erilaistumattomamme gen. erilaistumattomamme genitive erilaistumattomamme erilaistumattomiemme erilaistumatontemmerare partitive erilaistumatontamme erilaistumattomiamme inessive erilaistumattomassamme erilaistumattomissamme elative erilaistumattomastamme erilaistumattomistamme illative erilaistumattomaamme erilaistumattomiimme adessive erilaistumattomallamme erilaistumattomillamme ablative erilaistumattomaltamme erilaistumattomiltamme allative erilaistumattomallemme erilaistumattomillemme essive erilaistumattomanamme erilaistumattominamme translative erilaistumattomaksemme erilaistumattomiksemme abessive erilaistumattomattamme erilaistumattomittamme instructive — — comitative — erilaistumattominemme second-person plural possessor singular plural nominative erilaistumattomanne erilaistumattomanne accusative nom. erilaistumattomanne erilaistumattomanne gen. erilaistumattomanne genitive erilaistumattomanne erilaistumattomienne erilaistumatontennerare partitive erilaistumatontanne erilaistumattomianne inessive erilaistumattomassanne erilaistumattomissanne elative erilaistumattomastanne erilaistumattomistanne illative erilaistumattomaanne erilaistumattomiinne adessive erilaistumattomallanne erilaistumattomillanne ablative erilaistumattomaltanne erilaistumattomiltanne allative erilaistumattomallenne erilaistumattomillenne essive erilaistumattomananne erilaistumattominanne translative erilaistumattomaksenne erilaistumattomiksenne abessive erilaistumattomattanne erilaistumattomittanne instructive — — comitative — erilaistumattominenne third-person possessor singular plural nominative erilaistumattomansa erilaistumattomansa accusative nom. erilaistumattomansa erilaistumattomansa gen. erilaistumattomansa genitive erilaistumattomansa erilaistumattomiensa erilaistumatontensarare partitive erilaistumatontaan erilaistumatontansa erilaistumattomiaan erilaistumattomiansa inessive erilaistumattomassaan erilaistumattomassansa erilaistumattomissaan erilaistumattomissansa elative erilaistumattomastaan erilaistumattomastansa erilaistumattomistaan erilaistumattomistansa illative erilaistumattomaansa erilaistumattomiinsa adessive erilaistumattomallaan erilaistumattomallansa erilaistumattomillaan erilaistumattomillansa ablative erilaistumattomaltaan erilaistumattomaltansa erilaistumattomiltaan erilaistumattomiltansa allative erilaistumattomalleen erilaistumattomallensa erilaistumattomilleen erilaistumattomillensa essive erilaistumattomanaan erilaistumattomanansa erilaistumattominaan erilaistumattominansa translative erilaistumattomakseen erilaistumattomaksensa erilaistumattomikseen erilaistumattomiksensa abessive erilaistumattomattaan erilaistumattomattansa erilaistumattomittaan erilaistumattomittansa instructive — — comitative — erilaistumattomineen erilaistumattominensa

Participle

erilaistumaton

1. negative participle of erilaistua