erilaistua

Finnish

Etymology

erilaistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈeriˌlɑi̯stuɑˣ/, [ˈe̞riˌlɑ̝i̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑistuɑ
• Syllabification^(key): e‧ri‧lais‧tu‧a

Verb

erilaistua

1. (intransitive) To become different; to specialize.

Conjugation

Inflection of erilaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erilaistun	en erilaistu	1st sing.	olen erilaistunut	en ole erilaistunut
2nd sing.		erilaistut	et erilaistu	2nd sing.	olet erilaistunut	et ole erilaistunut
3rd sing.		erilaistuu	ei erilaistu	3rd sing.	on erilaistunut	ei ole erilaistunut
1st plur.		erilaistumme	emme erilaistu	1st plur.	olemme erilaistuneet	emme ole erilaistuneet
2nd plur.		erilaistutte	ette erilaistu	2nd plur.	olette erilaistuneet	ette ole erilaistuneet
3rd plur.		erilaistuvat	eivät erilaistu	3rd plur.	ovat erilaistuneet	eivät ole erilaistuneet
passive		erilaistutaan	ei erilaistuta	passive	on erilaistuttu	ei ole erilaistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erilaistuin	en erilaistunut	1st sing.	olin erilaistunut	en ollut erilaistunut
2nd sing.		erilaistuit	et erilaistunut	2nd sing.	olit erilaistunut	et ollut erilaistunut
3rd sing.		erilaistui	ei erilaistunut	3rd sing.	oli erilaistunut	ei ollut erilaistunut
1st plur.		erilaistuimme	emme erilaistuneet	1st plur.	olimme erilaistuneet	emme olleet erilaistuneet
2nd plur.		erilaistuitte	ette erilaistuneet	2nd plur.	olitte erilaistuneet	ette olleet erilaistuneet
3rd plur.		erilaistuivat	eivät erilaistuneet	3rd plur.	olivat erilaistuneet	eivät olleet erilaistuneet
passive		erilaistuttiin	ei erilaistuttu	passive	oli erilaistuttu	ei ollut erilaistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erilaistuisin	en erilaistuisi	1st sing.	olisin erilaistunut	en olisi erilaistunut
2nd sing.		erilaistuisit	et erilaistuisi	2nd sing.	olisit erilaistunut	et olisi erilaistunut
3rd sing.		erilaistuisi	ei erilaistuisi	3rd sing.	olisi erilaistunut	ei olisi erilaistunut
1st plur.		erilaistuisimme	emme erilaistuisi	1st plur.	olisimme erilaistuneet	emme olisi erilaistuneet
2nd plur.		erilaistuisitte	ette erilaistuisi	2nd plur.	olisitte erilaistuneet	ette olisi erilaistuneet
3rd plur.		erilaistuisivat	eivät erilaistuisi	3rd plur.	olisivat erilaistuneet	eivät olisi erilaistuneet
passive		erilaistuttaisiin	ei erilaistuttaisi	passive	olisi erilaistuttu	ei olisi erilaistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		erilaistu	älä erilaistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		erilaistukoon	älköön erilaistuko	3rd sing.	olkoon erilaistunut	älköön olko erilaistunut
1st plur.		erilaistukaamme	älkäämme erilaistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		erilaistukaa	älkää erilaistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		erilaistukoot	älkööt erilaistuko	3rd plur.	olkoot erilaistuneet	älkööt olko erilaistuneet
passive		erilaistuttakoon	älköön erilaistuttako	passive	olkoon erilaistuttu	älköön olko erilaistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		erilaistunen	en erilaistune	1st sing.	lienen erilaistunut	en liene erilaistunut
2nd sing.		erilaistunet	et erilaistune	2nd sing.	lienet erilaistunut	et liene erilaistunut
3rd sing.		erilaistunee	ei erilaistune	3rd sing.	lienee erilaistunut	ei liene erilaistunut
1st plur.		erilaistunemme	emme erilaistune	1st plur.	lienemme erilaistuneet	emme liene erilaistuneet
2nd plur.		erilaistunette	ette erilaistune	2nd plur.	lienette erilaistuneet	ette liene erilaistuneet
3rd plur.		erilaistunevat	eivät erilaistune	3rd plur.	lienevät erilaistuneet	eivät liene erilaistuneet
passive		erilaistuttaneen	ei erilaistuttane	passive	lienee erilaistuttu	ei liene erilaistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		erilaistua		present	erilaistuva	erilaistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erilaistuakseni erilaistuaksemme 2nd erilaistuaksesi erilaistuaksenne 3rd erilaistuakseen erilaistuaksensa		past	erilaistunut	erilaistuttu
2nd	inessive2	erilaistuessa	erilaistuttaessa	agent3	erilaistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st erilaistuessani erilaistuessamme 2nd erilaistuessasi erilaistuessanne 3rd erilaistuessaan erilaistuessansa		negative	erilaistumaton
	instructive	erilaistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	erilaistumassa	—
	elative	erilaistumasta	—
	illative	erilaistumaan	—
	adessive	erilaistumalla	—
	abessive	erilaistumatta	—
	instructive	erilaistuman	erilaistuttaman
4th4	verbal noun	erilaistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st erilaistumaisillani erilaistumaisillamme 2nd erilaistumaisillasi erilaistumaisillanne 3rd erilaistumaisillaan erilaistumaisillansa

Derived terms

• erilaistumaton
• erilaistuminen

 

Further reading

• “erilaistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• riista-alue