eriskummallinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

eris- +‎ kummallinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈerisˌkumːɑlːinen/, [ˈe̞ris̠ˌkumːɑlˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): e‧ris‧kum‧mal‧li‧nen

Adjective[edit]

eriskummallinen (comparative eriskummallisempi, superlative eriskummallisin)

  1. bizarre

Declension[edit]

Inflection of eriskummallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative eriskummallinen eriskummalliset
genitive eriskummallisen eriskummallisten
eriskummallisien
partitive eriskummallista eriskummallisia
illative eriskummalliseen eriskummallisiin
singular plural
nominative eriskummallinen eriskummalliset
accusative nom. eriskummallinen eriskummalliset
gen. eriskummallisen
genitive eriskummallisen eriskummallisten
eriskummallisien
partitive eriskummallista eriskummallisia
inessive eriskummallisessa eriskummallisissa
elative eriskummallisesta eriskummallisista
illative eriskummalliseen eriskummallisiin
adessive eriskummallisella eriskummallisilla
ablative eriskummalliselta eriskummallisilta
allative eriskummalliselle eriskummallisille
essive eriskummallisena eriskummallisina
translative eriskummalliseksi eriskummallisiksi
instructive eriskummallisin
abessive eriskummallisetta eriskummallisitta
comitative eriskummallisine
Possessive forms of eriskummallinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person eriskummalliseni eriskummallisemme
2nd person eriskummallisesi eriskummallisenne
3rd person eriskummallisensa

Derived terms[edit]