kummallinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

kummallinen ‎(comparative kummallisempi, superlative kummallisin)

  1. odd, strange, peculiar

Declension[edit]

Inflection of kummallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kummallinen kummalliset
genitive kummallisen kummallisten
kummallisien
partitive kummallista kummallisia
illative kummalliseen kummallisiin
singular plural
nominative kummallinen kummalliset
accusative nom.? kummallinen kummalliset
gen. kummallisen
genitive kummallisen kummallisten
kummallisien
partitive kummallista kummallisia
inessive kummallisessa kummallisissa
elative kummallisesta kummallisista
illative kummalliseen kummallisiin
adessive kummallisella kummallisilla
ablative kummalliselta kummallisilta
allative kummalliselle kummallisille
essive kummallisena kummallisina
translative kummalliseksi kummallisiksi
instructive kummallisin
abessive kummallisetta kummallisitta
comitative kummallisine

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]