kummallisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kummallinen +‎ -uus

Noun[edit]

kummallisuus

  1. oddness, strangeness

Declension[edit]

Inflection of kummallisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kummallisuus kummallisuudet
genitive kummallisuuden kummallisuuksien
partitive kummallisuutta kummallisuuksia
illative kummallisuuteen kummallisuuksiin
singular plural
nominative kummallisuus kummallisuudet
accusative nom. kummallisuus kummallisuudet
gen. kummallisuuden
genitive kummallisuuden kummallisuuksien
partitive kummallisuutta kummallisuuksia
inessive kummallisuudessa kummallisuuksissa
elative kummallisuudesta kummallisuuksista
illative kummallisuuteen kummallisuuksiin
adessive kummallisuudella kummallisuuksilla
ablative kummallisuudelta kummallisuuksilta
allative kummallisuudelle kummallisuuksille
essive kummallisuutena kummallisuuksina
translative kummallisuudeksi kummallisuuksiksi
instructive kummallisuuksin
abessive kummallisuudetta kummallisuuksitta
comitative kummallisuuksineen
Possessive forms of kummallisuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person kummallisuuteni kummallisuutemme
2nd person kummallisuutesi kummallisuutenne
3rd person kummallisuutensa