eteinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index et)

Etymology[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: e‧tei‧nen
  • IPA(key): [ˈeteinen]

Noun[edit]

eteinen

  1. outer hall(way), entry(way), vestibule (when entering a house)
  2. hall, corridor, aisle, passage(way) (when entering a house)
  3. (anatomy) atrium, auricle (in the heart); a vestibule (in the throat)
  4. When used as modifier in compound terms, appears in the form eteis-. The corresponding English term may be any of the translations above or an adjective derived thereof, e.g. vestibular.

Declension[edit]

Inflection of eteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative eteinen eteiset
genitive eteisen eteisten
eteisien
partitive eteistä eteisiä
illative eteiseen eteisiin
singular plural
nominative eteinen eteiset
accusative nom.? eteinen eteiset
gen. eteisen
genitive eteisen eteisten
eteisien
partitive eteistä eteisiä
inessive eteisessä eteisissä
elative eteisestä eteisistä
illative eteiseen eteisiin
adessive eteisellä eteisillä
ablative eteiseltä eteisiltä
allative eteiselle eteisille
essive eteisenä eteisinä
translative eteiseksi eteisiksi
instructive eteisin
abessive eteisettä eteisittä
comitative eteisineen

Compounds[edit]

Anagrams[edit]