finiittinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

finiitti- +‎ -inen < Latin fīnītus

Adjective[edit]

finiittinen ‎(comparative finiittisempi, superlative finiittisin)

  1. (grammar) finite (limited by person or number)

Declension[edit]

Inflection of finiittinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative finiittinen finiittiset
genitive finiittisen finiittisten
finiittisien
partitive finiittistä finiittisiä
illative finiittiseen finiittisiin
singular plural
nominative finiittinen finiittiset
accusative nom. finiittinen finiittiset
gen. finiittisen
genitive finiittisen finiittisten
finiittisien
partitive finiittistä finiittisiä
inessive finiittisessä finiittisissä
elative finiittisestä finiittisistä
illative finiittiseen finiittisiin
adessive finiittisellä finiittisillä
ablative finiittiseltä finiittisiltä
allative finiittiselle finiittisille
essive finiittisenä finiittisinä
translative finiittiseksi finiittisiksi
instructive finiittisin
abessive finiittisettä finiittisittä
comitative finiittisine

Derived terms[edit]