frikatiivi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

frikatiivi

  1. (phonetics) fricative

Declension[edit]

Inflection of frikatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative frikatiivi frikatiivit
genitive frikatiivin frikatiivien
partitive frikatiivia frikatiiveja
illative frikatiiviin frikatiiveihin
singular plural
nominative frikatiivi frikatiivit
accusative nom. frikatiivi frikatiivit
gen. frikatiivin
genitive frikatiivin frikatiivien
partitive frikatiivia frikatiiveja
inessive frikatiivissa frikatiiveissa
elative frikatiivista frikatiiveista
illative frikatiiviin frikatiiveihin
adessive frikatiivilla frikatiiveilla
ablative frikatiivilta frikatiiveilta
allative frikatiiville frikatiiveille
essive frikatiivina frikatiiveina
translative frikatiiviksi frikatiiveiksi
instructive frikatiivein
abessive frikatiivitta frikatiiveitta
comitative frikatiiveineen

Synonyms[edit]