frustroitunut

Finnish

Participle

frustroitunut

1. past active participle of frustroitua

Declension

Inflection of frustroitunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative		frustroitunut	frustroituneet
genitive		frustroituneen	frustroituneiden frustroituneitten
partitive		frustroitunutta	frustroituneita
illative		frustroituneeseen	frustroituneisiin frustroituneihin
		singular	plural
nominative		frustroitunut	frustroituneet
accusative	nom.	frustroitunut	frustroituneet
	gen.	frustroituneen
genitive		frustroituneen	frustroituneiden frustroituneitten
partitive		frustroitunutta	frustroituneita
inessive		frustroituneessa	frustroituneissa
elative		frustroituneesta	frustroituneista
illative		frustroituneeseen	frustroituneisiin frustroituneihin
adessive		frustroituneella	frustroituneilla
ablative		frustroituneelta	frustroituneilta
allative		frustroituneelle	frustroituneille
essive		frustroituneena	frustroituneina
translative		frustroituneeksi	frustroituneiksi
abessive		frustroituneetta	frustroituneitta
instructive		—	frustroitunein
comitative		—	frustroituneine

Possessive forms of frustroitunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative frustroituneeni frustroituneeni accusative nom. frustroituneeni frustroituneeni gen. frustroituneeni genitive frustroituneeni frustroituneideni frustroituneitteni partitive frustroitunuttani frustroituneitani inessive frustroituneessani frustroituneissani elative frustroituneestani frustroituneistani illative frustroituneeseeni frustroituneisiini frustroituneihini adessive frustroituneellani frustroituneillani ablative frustroituneeltani frustroituneiltani allative frustroituneelleni frustroituneilleni essive frustroituneenani frustroituneinani translative frustroituneekseni frustroituneikseni abessive frustroituneettani frustroituneittani instructive — — comitative — frustroituneineni second-person singular possessor singular plural nominative frustroituneesi frustroituneesi accusative nom. frustroituneesi frustroituneesi gen. frustroituneesi genitive frustroituneesi frustroituneidesi frustroituneittesi partitive frustroitunuttasi frustroituneitasi inessive frustroituneessasi frustroituneissasi elative frustroituneestasi frustroituneistasi illative frustroituneeseesi frustroituneisiisi frustroituneihisi adessive frustroituneellasi frustroituneillasi ablative frustroituneeltasi frustroituneiltasi allative frustroituneellesi frustroituneillesi essive frustroituneenasi frustroituneinasi translative frustroituneeksesi frustroituneiksesi abessive frustroituneettasi frustroituneittasi instructive — — comitative — frustroituneinesi first-person plural possessor singular plural nominative frustroituneemme frustroituneemme accusative nom. frustroituneemme frustroituneemme gen. frustroituneemme genitive frustroituneemme frustroituneidemme frustroituneittemme partitive frustroitunuttamme frustroituneitamme inessive frustroituneessamme frustroituneissamme elative frustroituneestamme frustroituneistamme illative frustroituneeseemme frustroituneisiimme frustroituneihimme adessive frustroituneellamme frustroituneillamme ablative frustroituneeltamme frustroituneiltamme allative frustroituneellemme frustroituneillemme essive frustroituneenamme frustroituneinamme translative frustroituneeksemme frustroituneiksemme abessive frustroituneettamme frustroituneittamme instructive — — comitative — frustroituneinemme second-person plural possessor singular plural nominative frustroituneenne frustroituneenne accusative nom. frustroituneenne frustroituneenne gen. frustroituneenne genitive frustroituneenne frustroituneidenne frustroituneittenne partitive frustroitunuttanne frustroituneitanne inessive frustroituneessanne frustroituneissanne elative frustroituneestanne frustroituneistanne illative frustroituneeseenne frustroituneisiinne frustroituneihinne adessive frustroituneellanne frustroituneillanne ablative frustroituneeltanne frustroituneiltanne allative frustroituneellenne frustroituneillenne essive frustroituneenanne frustroituneinanne translative frustroituneeksenne frustroituneiksenne abessive frustroituneettanne frustroituneittanne instructive — — comitative — frustroituneinenne third-person possessor singular plural nominative frustroituneensa frustroituneensa accusative nom. frustroituneensa frustroituneensa gen. frustroituneensa genitive frustroituneensa frustroituneidensa frustroituneittensa partitive frustroitunuttaan frustroitunuttansa frustroituneitaan frustroituneitansa inessive frustroituneessaan frustroituneessansa frustroituneissaan frustroituneissansa elative frustroituneestaan frustroituneestansa frustroituneistaan frustroituneistansa illative frustroituneeseensa frustroituneisiinsa frustroituneihinsa adessive frustroituneellaan frustroituneellansa frustroituneillaan frustroituneillansa ablative frustroituneeltaan frustroituneeltansa frustroituneiltaan frustroituneiltansa allative frustroituneelleen frustroituneellensa frustroituneilleen frustroituneillensa essive frustroituneenaan frustroituneenansa frustroituneinaan frustroituneinansa translative frustroituneekseen frustroituneeksensa frustroituneikseen frustroituneiksensa abessive frustroituneettaan frustroituneettansa frustroituneittaan frustroituneittansa instructive — — comitative — frustroituneineen frustroituneinensa