hälytys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hälyttää +‎ -ys

Noun[edit]

hälytys

  1. alarm (summons to arms)
  2. alarm (any sound or information intended to give notice of approaching danger; a warning sound to arouse attention)

Declension[edit]

Inflection of hälytys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative hälytys hälytykset
genitive hälytyksen hälytysten
hälytyksien
partitive hälytystä hälytyksiä
illative hälytykseen hälytyksiin
singular plural
nominative hälytys hälytykset
accusative nom.? hälytys hälytykset
gen. hälytyksen
genitive hälytyksen hälytysten
hälytyksien
partitive hälytystä hälytyksiä
inessive hälytyksessä hälytyksissä
elative hälytyksestä hälytyksistä
illative hälytykseen hälytyksiin
adessive hälytyksellä hälytyksillä
ablative hälytykseltä hälytyksiltä
allative hälytykselleˣ hälytyksilleˣ
essive hälytyksenä hälytyksinä
translative hälytykseksi hälytyksiksi
instructive hälytyksin
abessive hälytyksettä hälytyksittä
comitative hälytyksineen

Derived terms[edit]

Related terms[edit]