hakukelpoisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

haku ‎(act of filing an application) +‎ kelpoisuus ‎(eligibility); hakukelpoinen +‎ -uus.

Noun[edit]

hakukelpoisuus

  1. eligibility for an office (state of having the qualifications required for applying for a position, grant etc.)

Declension[edit]

Inflection of hakukelpoisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative hakukelpoisuus hakukelpoisuudet
genitive hakukelpoisuuden hakukelpoisuuksien
partitive hakukelpoisuutta hakukelpoisuuksia
illative hakukelpoisuuteen hakukelpoisuuksiin
singular plural
nominative hakukelpoisuus hakukelpoisuudet
accusative nom. hakukelpoisuus hakukelpoisuudet
gen. hakukelpoisuuden
genitive hakukelpoisuuden hakukelpoisuuksien
partitive hakukelpoisuutta hakukelpoisuuksia
inessive hakukelpoisuudessa hakukelpoisuuksissa
elative hakukelpoisuudesta hakukelpoisuuksista
illative hakukelpoisuuteen hakukelpoisuuksiin
adessive hakukelpoisuudella hakukelpoisuuksilla
ablative hakukelpoisuudelta hakukelpoisuuksilta
allative hakukelpoisuudelle hakukelpoisuuksille
essive hakukelpoisuutena hakukelpoisuuksina
translative hakukelpoisuudeksi hakukelpoisuuksiksi
instructive hakukelpoisuuksin
abessive hakukelpoisuudetta hakukelpoisuuksitta
comitative hakukelpoisuuksineen