haukotteleminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

haukotella +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhɑu̯kotːeleminen/, [ˈhɑu̯ko̞t̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): hau‧kot‧te‧le‧mi‧nen

Noun[edit]

haukotteleminen

  1. yawning repeatedly

Declension[edit]

Inflection of haukotteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative haukotteleminen haukottelemiset
genitive haukottelemisen haukottelemisten
haukottelemisien
partitive haukottelemista haukottelemisia
illative haukottelemiseen haukottelemisiin
singular plural
nominative haukotteleminen haukottelemiset
accusative nom. haukotteleminen haukottelemiset
gen. haukottelemisen
genitive haukottelemisen haukottelemisten
haukottelemisien
partitive haukottelemista haukottelemisia
inessive haukottelemisessa haukottelemisissa
elative haukottelemisesta haukottelemisista
illative haukottelemiseen haukottelemisiin
adessive haukottelemisella haukottelemisilla
ablative haukottelemiselta haukottelemisilta
allative haukottelemiselle haukottelemisille
essive haukottelemisena haukottelemisina
translative haukottelemiseksi haukottelemisiksi
instructive haukottelemisin
abessive haukottelemisetta haukottelemisitta
comitative haukottelemisineen
Possessive forms of haukotteleminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person haukottelemiseni haukottelemisemme
2nd person haukottelemisesi haukottelemisenne
3rd person haukottelemisensa

Verb[edit]

haukotteleminen

  1. fourth infinitive of haukotella