haukotella

Finnish

Etymology

From haukottaa +‎ -ella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑu̯kotelːɑˣ/, [ˈhɑ̝u̯ko̞ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): hau‧ko‧tel‧la

Verb

haukotella

1. (intransitive) To yawn.

   Hän nousi tuoliltaan väsyneesti ja haukotteli astellessaan ovelle.

   S/he sleepily got up from his/her chair and yawned as s/he walked towards the door.

Conjugation

Inflection of haukotella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haukottelen	en haukottele	1st sing.	olen haukotellut	en ole haukotellut
2nd sing.		haukottelet	et haukottele	2nd sing.	olet haukotellut	et ole haukotellut
3rd sing.		haukottelee	ei haukottele	3rd sing.	on haukotellut	ei ole haukotellut
1st plur.		haukottelemme	emme haukottele	1st plur.	olemme haukotelleet	emme ole haukotelleet
2nd plur.		haukottelette	ette haukottele	2nd plur.	olette haukotelleet	ette ole haukotelleet
3rd plur.		haukottelevat	eivät haukottele	3rd plur.	ovat haukotelleet	eivät ole haukotelleet
passive		haukotellaan	ei haukotella	passive	on haukoteltu	ei ole haukoteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haukottelin	en haukotellut	1st sing.	olin haukotellut	en ollut haukotellut
2nd sing.		haukottelit	et haukotellut	2nd sing.	olit haukotellut	et ollut haukotellut
3rd sing.		haukotteli	ei haukotellut	3rd sing.	oli haukotellut	ei ollut haukotellut
1st plur.		haukottelimme	emme haukotelleet	1st plur.	olimme haukotelleet	emme olleet haukotelleet
2nd plur.		haukottelitte	ette haukotelleet	2nd plur.	olitte haukotelleet	ette olleet haukotelleet
3rd plur.		haukottelivat	eivät haukotelleet	3rd plur.	olivat haukotelleet	eivät olleet haukotelleet
passive		haukoteltiin	ei haukoteltu	passive	oli haukoteltu	ei ollut haukoteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haukottelisin	en haukottelisi	1st sing.	olisin haukotellut	en olisi haukotellut
2nd sing.		haukottelisit	et haukottelisi	2nd sing.	olisit haukotellut	et olisi haukotellut
3rd sing.		haukottelisi	ei haukottelisi	3rd sing.	olisi haukotellut	ei olisi haukotellut
1st plur.		haukottelisimme	emme haukottelisi	1st plur.	olisimme haukotelleet	emme olisi haukotelleet
2nd plur.		haukottelisitte	ette haukottelisi	2nd plur.	olisitte haukotelleet	ette olisi haukotelleet
3rd plur.		haukottelisivat	eivät haukottelisi	3rd plur.	olisivat haukotelleet	eivät olisi haukotelleet
passive		haukoteltaisiin	ei haukoteltaisi	passive	olisi haukoteltu	ei olisi haukoteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		haukottele	älä haukottele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		haukotelkoon	älköön haukotelko	3rd sing.	olkoon haukotellut	älköön olko haukotellut
1st plur.		haukotelkaamme	älkäämme haukotelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		haukotelkaa	älkää haukotelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		haukotelkoot	älkööt haukotelko	3rd plur.	olkoot haukotelleet	älkööt olko haukotelleet
passive		haukoteltakoon	älköön haukoteltako	passive	olkoon haukoteltu	älköön olko haukoteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haukotellen	en haukotelle	1st sing.	lienen haukotellut	en liene haukotellut
2nd sing.		haukotellet	et haukotelle	2nd sing.	lienet haukotellut	et liene haukotellut
3rd sing.		haukotellee	ei haukotelle	3rd sing.	lienee haukotellut	ei liene haukotellut
1st plur.		haukotellemme	emme haukotelle	1st plur.	lienemme haukotelleet	emme liene haukotelleet
2nd plur.		haukotellette	ette haukotelle	2nd plur.	lienette haukotelleet	ette liene haukotelleet
3rd plur.		haukotellevat	eivät haukotelle	3rd plur.	lienevät haukotelleet	eivät liene haukotelleet
passive		haukoteltaneen	ei haukoteltane	passive	lienee haukoteltu	ei liene haukoteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		haukotella		present	haukotteleva	haukoteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st haukotellakseni haukotellaksemme 2nd haukotellaksesi haukotellaksenne 3rd haukotellakseen haukotellaksensa		past	haukotellut	haukoteltu
2nd	inessive2	haukotellessa	haukoteltaessa	agent4	haukottelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st haukotellessani haukotellessamme 2nd haukotellessasi haukotellessanne 3rd haukotellessaan haukotellessansa		negative	haukottelematon
	instructive	haukotellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	haukottelemassa	—
	elative	haukottelemasta	—
	illative	haukottelemaan	—
	adessive	haukottelemalla	—
	abessive	haukottelematta	—
	instructive	haukotteleman	haukoteltaman
4th3	verbal noun	haukotteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st haukottelemaisillani haukottelemaisillamme 2nd haukottelemaisillasi haukottelemaisillanne 3rd haukottelemaisillaan haukottelemaisillansa

Derived terms

• haukotteleminen
• haukottelija
• haukottelu

 

Related terms

• haukotuttaa
• haukotus

Further reading

• “haukotella”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kohautella