hetkinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hetki +‎ -nen

Noun[edit]

hetkinen

  1. Diminutive of hetki
  2. moment, minute (short but unspecified period of time).
    Hetkinen.
    Just a minute.

Declension[edit]

Inflection of hetkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hetkinen hetkiset
genitive hetkisen hetkisten
hetkisien
partitive hetkistä hetkisiä
illative hetkiseen hetkisiin
singular plural
nominative hetkinen hetkiset
accusative nom.? hetkinen hetkiset
gen. hetkisen
genitive hetkisen hetkisten
hetkisien
partitive hetkistä hetkisiä
inessive hetkisessä hetkisissä
elative hetkisestä hetkisistä
illative hetkiseen hetkisiin
adessive hetkisellä hetkisillä
ablative hetkiseltä hetkisiltä
allative hetkiselle hetkisille
essive hetkisenä hetkisinä
translative hetkiseksi hetkisiksi
instructive hetkisin
abessive hetkisettä hetkisittä
comitative hetkisineen

Anagrams[edit]