hiljaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hiljainen +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhiljɑi̯suːs/, [ˈhiljɑi̯s̠uːs̠]
  • Rhymes: -iljɑisuːs
  • Syllabification: hil‧jai‧suus

Noun[edit]

hiljaisuus

  1. silence

Declension[edit]

Inflection of hiljaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative hiljaisuus hiljaisuudet
genitive hiljaisuuden hiljaisuuksien
partitive hiljaisuutta hiljaisuuksia
illative hiljaisuuteen hiljaisuuksiin
singular plural
nominative hiljaisuus hiljaisuudet
accusative nom. hiljaisuus hiljaisuudet
gen. hiljaisuuden
genitive hiljaisuuden hiljaisuuksien
partitive hiljaisuutta hiljaisuuksia
inessive hiljaisuudessa hiljaisuuksissa
elative hiljaisuudesta hiljaisuuksista
illative hiljaisuuteen hiljaisuuksiin
adessive hiljaisuudella hiljaisuuksilla
ablative hiljaisuudelta hiljaisuuksilta
allative hiljaisuudelle hiljaisuuksille
essive hiljaisuutena hiljaisuuksina
translative hiljaisuudeksi hiljaisuuksiksi
instructive hiljaisuuksin
abessive hiljaisuudetta hiljaisuuksitta
comitative hiljaisuuksineen
Possessive forms of hiljaisuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person hiljaisuuteni hiljaisuutemme
2nd person hiljaisuutesi hiljaisuutenne
3rd person hiljaisuutensa