Jump to content

huipuke

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

huippu +‎ -ke

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhui̯pukeˣ/, [ˈhui̯puk̟e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -uipuke
  • Syllabification(key): hui‧pu‧ke
  • Hyphenation(key): hui‧pu‧ke

Noun

[edit]

huipuke

  1. pinnacle

Declension

[edit]
Inflection of huipuke (Kotus type 48*A/hame, kkk gradation)
nominative huipuke huipukkeet
genitive huipukkeen huipukkeiden
huipukkeitten
partitive huipuketta huipukkeita
illative huipukkeeseen huipukkeisiin
huipukkeihin
singular plural
nominative huipuke huipukkeet
accusative nom. huipuke huipukkeet
gen. huipukkeen
genitive huipukkeen huipukkeiden
huipukkeitten
partitive huipuketta huipukkeita
inessive huipukkeessa huipukkeissa
elative huipukkeesta huipukkeista
illative huipukkeeseen huipukkeisiin
huipukkeihin
adessive huipukkeella huipukkeilla
ablative huipukkeelta huipukkeilta
allative huipukkeelle huipukkeille
essive huipukkeena huipukkeina
translative huipukkeeksi huipukkeiksi
abessive huipukkeetta huipukkeitta
instructive huipukkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of huipuke (Kotus type 48*A/hame, kkk gradation)