huiputtaminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

huiputtaa +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhui̯putːɑminen/, [ˈhui̯put̪ˌt̪ɑmine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification: hui‧put‧ta‧mi‧nen

Noun[edit]

huiputtaminen

  1. tricking, cheating

Declension[edit]

Inflection of huiputtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative huiputtaminen huiputtamiset
genitive huiputtamisen huiputtamisten
huiputtamisien
partitive huiputtamista huiputtamisia
illative huiputtamiseen huiputtamisiin
singular plural
nominative huiputtaminen huiputtamiset
accusative nom. huiputtaminen huiputtamiset
gen. huiputtamisen
genitive huiputtamisen huiputtamisten
huiputtamisien
partitive huiputtamista huiputtamisia
inessive huiputtamisessa huiputtamisissa
elative huiputtamisesta huiputtamisista
illative huiputtamiseen huiputtamisiin
adessive huiputtamisella huiputtamisilla
ablative huiputtamiselta huiputtamisilta
allative huiputtamiselle huiputtamisille
essive huiputtamisena huiputtamisina
translative huiputtamiseksi huiputtamisiksi
instructive huiputtamisin
abessive huiputtamisetta huiputtamisitta
comitative huiputtamisineen
Possessive forms of huiputtaminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person huiputtamiseni huiputtamisemme
2nd person huiputtamisesi huiputtamisenne
3rd person huiputtamisensa

Verb[edit]

huiputtaminen

  1. Fourth infinitive of huiputtaa.