hullutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hullu (crazy) +‎ -ttaa +‎ -us

Noun[edit]

hullutus

  1. fool's errand, lost errand (foolish undertaking)
  2. fool's errand, snipe hunt (prank)

Declension[edit]

Inflection of hullutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative hullutus hullutukset
genitive hullutuksen hullutusten
hullutuksien
partitive hullutusta hullutuksia
illative hullutukseen hullutuksiin
singular plural
nominative hullutus hullutukset
accusative nom. hullutus hullutukset
gen. hullutuksen
genitive hullutuksen hullutusten
hullutuksien
partitive hullutusta hullutuksia
inessive hullutuksessa hullutuksissa
elative hullutuksesta hullutuksista
illative hullutukseen hullutuksiin
adessive hullutuksella hullutuksilla
ablative hullutukselta hullutuksilta
allative hullutukselle hullutuksille
essive hullutuksena hullutuksina
translative hullutukseksi hullutuksiksi
instructive hullutuksin
abessive hullutuksetta hullutuksitta
comitative hullutuksineen