huvitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: hüvitus

Finnish[edit]

Etymology[edit]

huvittaa +‎ -us

Noun[edit]

huvitus

  1. amusement

Declension[edit]

Inflection of huvitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative huvitus huvitukset
genitive huvituksen huvitusten
huvituksien
partitive huvitusta huvituksia
illative huvitukseen huvituksiin
singular plural
nominative huvitus huvitukset
accusative nom. huvitus huvitukset
gen. huvituksen
genitive huvituksen huvitusten
huvituksien
partitive huvitusta huvituksia
inessive huvituksessa huvituksissa
elative huvituksesta huvituksista
illative huvitukseen huvituksiin
adessive huvituksella huvituksilla
ablative huvitukselta huvituksilta
allative huvitukselle huvituksille
essive huvituksena huvituksina
translative huvitukseksi huvituksiksi
instructive huvituksin
abessive huvituksetta huvituksitta
comitative huvituksineen
Possessive forms of huvitus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person huvitukseni huvituksemme
2nd person huvituksesi huvituksenne
3rd person huvituksensa

Anagrams[edit]