huvittaa

Finnish

Etymology

hupi +‎ -ttaa or huvi +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhuʋitːɑːˣ/, [ˈhuʋit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uʋitːɑː
• Syllabification^(key): hu‧vit‧taa

Verb

huvittaa

1. (transitive, usually atelic) to amuse

   Hänen sutkautuksensa huvittivat minua suuresti.

   Her quips greatly amused me.

2. (impersonal + partitive, auxiliary + first infinitive) to feel (like doing), want (to do)

   Minua ei huvita lähteä.

   I don't want to go.

Conjugation

Mostly only used in the third person.

Inflection of huvittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huvitan	en huvita	1st sing.	olen huvittanut	en ole huvittanut
2nd sing.		huvitat	et huvita	2nd sing.	olet huvittanut	et ole huvittanut
3rd sing.		huvittaa	ei huvita	3rd sing.	on huvittanut	ei ole huvittanut
1st plur.		huvitamme	emme huvita	1st plur.	olemme huvittaneet	emme ole huvittaneet
2nd plur.		huvitatte	ette huvita	2nd plur.	olette huvittaneet	ette ole huvittaneet
3rd plur.		huvittavat	eivät huvita	3rd plur.	ovat huvittaneet	eivät ole huvittaneet
passive		huvitetaan	ei huviteta	passive	on huvitettu	ei ole huvitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huvitin	en huvittanut	1st sing.	olin huvittanut	en ollut huvittanut
2nd sing.		huvitit	et huvittanut	2nd sing.	olit huvittanut	et ollut huvittanut
3rd sing.		huvitti	ei huvittanut	3rd sing.	oli huvittanut	ei ollut huvittanut
1st plur.		huvitimme	emme huvittaneet	1st plur.	olimme huvittaneet	emme olleet huvittaneet
2nd plur.		huvititte	ette huvittaneet	2nd plur.	olitte huvittaneet	ette olleet huvittaneet
3rd plur.		huvittivat	eivät huvittaneet	3rd plur.	olivat huvittaneet	eivät olleet huvittaneet
passive		huvitettiin	ei huvitettu	passive	oli huvitettu	ei ollut huvitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huvittaisin	en huvittaisi	1st sing.	olisin huvittanut	en olisi huvittanut
2nd sing.		huvittaisit	et huvittaisi	2nd sing.	olisit huvittanut	et olisi huvittanut
3rd sing.		huvittaisi	ei huvittaisi	3rd sing.	olisi huvittanut	ei olisi huvittanut
1st plur.		huvittaisimme	emme huvittaisi	1st plur.	olisimme huvittaneet	emme olisi huvittaneet
2nd plur.		huvittaisitte	ette huvittaisi	2nd plur.	olisitte huvittaneet	ette olisi huvittaneet
3rd plur.		huvittaisivat	eivät huvittaisi	3rd plur.	olisivat huvittaneet	eivät olisi huvittaneet
passive		huvitettaisiin	ei huvitettaisi	passive	olisi huvitettu	ei olisi huvitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huvita	älä huvita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huvittakoon	älköön huvittako	3rd sing.	olkoon huvittanut	älköön olko huvittanut
1st plur.		huvittakaamme	älkäämme huvittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		huvittakaa	älkää huvittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huvittakoot	älkööt huvittako	3rd plur.	olkoot huvittaneet	älkööt olko huvittaneet
passive		huvitettakoon	älköön huvitettako	passive	olkoon huvitettu	älköön olko huvitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huvittanen	en huvittane	1st sing.	lienen huvittanut	en liene huvittanut
2nd sing.		huvittanet	et huvittane	2nd sing.	lienet huvittanut	et liene huvittanut
3rd sing.		huvittanee	ei huvittane	3rd sing.	lienee huvittanut	ei liene huvittanut
1st plur.		huvittanemme	emme huvittane	1st plur.	lienemme huvittaneet	emme liene huvittaneet
2nd plur.		huvittanette	ette huvittane	2nd plur.	lienette huvittaneet	ette liene huvittaneet
3rd plur.		huvittanevat	eivät huvittane	3rd plur.	lienevät huvittaneet	eivät liene huvittaneet
passive		huvitettaneen	ei huvitettane	passive	lienee huvitettu	ei liene huvitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huvittaa		present	huvittava	huvitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huvittaakseni huvittaaksemme 2nd huvittaaksesi huvittaaksenne 3rd huvittaakseen huvittaaksensa		past	huvittanut	huvitettu
2nd	inessive2	huvittaessa	huvitettaessa	agent3	huvittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huvittaessani huvittaessamme 2nd huvittaessasi huvittaessanne 3rd huvittaessaan huvittaessansa		negative	huvittamaton
	instructive	huvittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form huvittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	huvittamassa	—
	elative	huvittamasta	—
	illative	huvittamaan	—
	adessive	huvittamalla	—
	abessive	huvittamatta	—
	instructive	huvittaman	huvitettaman
4th4	verbal noun	huvittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huvittamaisillani huvittamaisillamme 2nd huvittamaisillasi huvittamaisillanne 3rd huvittamaisillaan huvittamaisillansa

Derived terms

• huvitella
• huvittaja
• huvittaminen
• huvittua
• huvitus

 

Further reading

• “huvittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• havaittu, havaitut, hivuttaa