ihminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From earlier inhiminen (compare inhimillinen), from Proto-Finnic *inhiminen, of unknown origin. Cognate with Estonian inimene and Karelian ihmini.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈihminen/, [ˈiçmine̞n]
  • (file)
  • Rhymes: -ihminen
  • Syllabification: ih‧mi‧nen

Noun[edit]

ihminen

  1. human, human being
  2. person
    Synonym: henkilö

Declension[edit]

Inflection of ihminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ihminen ihmiset
genitive ihmisen ihmisten
ihmisien
partitive ihmistä ihmisiä
illative ihmiseen ihmisiin
singular plural
nominative ihminen ihmiset
accusative nom. ihminen ihmiset
gen. ihmisen
genitive ihmisen ihmisten
ihmisien
partitive ihmistä ihmisiä
inessive ihmisessä ihmisissä
elative ihmisestä ihmisistä
illative ihmiseen ihmisiin
adessive ihmisellä ihmisillä
ablative ihmiseltä ihmisiltä
allative ihmiselle ihmisille
essive ihmisenä ihmisinä
translative ihmiseksi ihmisiksi
instructive ihmisin
abessive ihmisettä ihmisittä
comitative ihmisineen
Possessive forms of ihminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person ihmiseni ihmisemme
2nd person ihmisesi ihmisenne
3rd person ihmisensä

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Related terms[edit]