ilmakehä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ilma (air) +‎ kehä (halo)

Noun[edit]

ilmakehä

  1. (meteorology) atmosphere

Declension[edit]

Inflection of ilmakehä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative ilmakehä ilmakehät
genitive ilmakehän ilmakehien
partitive ilmakehää ilmakehiä
illative ilmakehään ilmakehiin
singular plural
nominative ilmakehä ilmakehät
accusative nom. ilmakehä ilmakehät
gen. ilmakehän
genitive ilmakehän ilmakehien
ilmakehäinrare
partitive ilmakehää ilmakehiä
inessive ilmakehässä ilmakehissä
elative ilmakehästä ilmakehistä
illative ilmakehään ilmakehiin
adessive ilmakehällä ilmakehillä
ablative ilmakehältä ilmakehiltä
allative ilmakehälle ilmakehille
essive ilmakehänä ilmakehinä
translative ilmakehäksi ilmakehiksi
instructive ilmakehin
abessive ilmakehättä ilmakehittä
comitative ilmakehineen

Synonyms[edit]