ilmaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

ilma +‎ -ton

Adjective[edit]

ilmaton  (comparative ilmattomampi, superlative ilmattomin)

  1. airless

Declension[edit]

Inflection of ilmaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ilmaton ilmattomat
genitive ilmattoman ilmattomien
partitive ilmatonta ilmattomia
illative ilmattomaan ilmattomiin
singular plural
nominative ilmaton ilmattomat
accusative nom.? ilmaton ilmattomat
gen. ilmattoman
genitive ilmattoman ilmattomien
ilmatontenrare
partitive ilmatonta ilmattomia
inessive ilmattomassa ilmattomissa
elative ilmattomasta ilmattomista
illative ilmattomaan ilmattomiin
adessive ilmattomalla ilmattomilla
ablative ilmattomalta ilmattomilta
allative ilmattomalle ilmattomille
essive ilmattomana ilmattomina
translative ilmattomaksi ilmattomiksi
instructive ilmattomin
abessive ilmattomatta ilmattomitta
comitative ilmattomine

Anagrams[edit]