imartelija

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

imarrella ‎(to flatter) +‎ -ja ‎(-er)

Noun[edit]

imartelija

  1. flatterer, sycophant (one who uses compliments to gain self-serving favor or advantage)

Declension[edit]

Inflection of imartelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative imartelija imartelijat
genitive imartelijan imartelijoiden
imartelijoitten
partitive imartelijaa imartelijoita
illative imartelijaan imartelijoihin
singular plural
nominative imartelija imartelijat
accusative nom. imartelija imartelijat
gen. imartelijan
genitive imartelijan imartelijoiden
imartelijoitten
imartelijainrare
partitive imartelijaa imartelijoita
inessive imartelijassa imartelijoissa
elative imartelijasta imartelijoista
illative imartelijaan imartelijoihin
adessive imartelijalla imartelijoilla
ablative imartelijalta imartelijoilta
allative imartelijalle imartelijoille
essive imartelijana imartelijoina
translative imartelijaksi imartelijoiksi
instructive imartelijoin
abessive imartelijatta imartelijoitta
comitative imartelijoineen

Synonyms[edit]