imperatiivi
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Etymology
[edit]Internationalism (see English imperative), ultimately from Latin imperātīvus.
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]imperatiivi
Declension
[edit]Inflection of imperatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | imperatiivi | imperatiivit | |
genitive | imperatiivin | imperatiivien | |
partitive | imperatiivia | imperatiiveja | |
illative | imperatiiviin | imperatiiveihin | |
singular | plural | ||
nominative | imperatiivi | imperatiivit | |
accusative | nom. | imperatiivi | imperatiivit |
gen. | imperatiivin | ||
genitive | imperatiivin | imperatiivien | |
partitive | imperatiivia | imperatiiveja | |
inessive | imperatiivissa | imperatiiveissa | |
elative | imperatiivista | imperatiiveista | |
illative | imperatiiviin | imperatiiveihin | |
adessive | imperatiivilla | imperatiiveilla | |
ablative | imperatiivilta | imperatiiveilta | |
allative | imperatiiville | imperatiiveille | |
essive | imperatiivina | imperatiiveina | |
translative | imperatiiviksi | imperatiiveiksi | |
abessive | imperatiivitta | imperatiiveitta | |
instructive | — | imperatiivein | |
comitative | See the possessive forms below. |
Synonyms
[edit]Derived terms
[edit]Further reading
[edit]- “imperatiivi”, in Kielitoimiston sanakirja[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02