irrotus

Finnish

Etymology

irrottaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirːotus/, [ˈirːo̞t̪us̠]
• Rhymes: -irːotus
• Syllabification^(key): ir‧ro‧tus
• Hyphenation^(key): ir‧ro‧tus

Noun

irrotus

1. detaching, freeing, loosening, unfastening, undoing

Declension

Inflection of irrotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		irrotus	irrotukset
genitive		irrotuksen	irrotusten irrotuksien
partitive		irrotusta	irrotuksia
illative		irrotukseen	irrotuksiin
		singular	plural
nominative		irrotus	irrotukset
accusative	nom.	irrotus	irrotukset
	gen.	irrotuksen
genitive		irrotuksen	irrotusten irrotuksien
partitive		irrotusta	irrotuksia
inessive		irrotuksessa	irrotuksissa
elative		irrotuksesta	irrotuksista
illative		irrotukseen	irrotuksiin
adessive		irrotuksella	irrotuksilla
ablative		irrotukselta	irrotuksilta
allative		irrotukselle	irrotuksille
essive		irrotuksena	irrotuksina
translative		irrotukseksi	irrotuksiksi
abessive		irrotuksetta	irrotuksitta
instructive		—	irrotuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of irrotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative irrotukseni irrotukseni accusative nom. irrotukseni irrotukseni gen. irrotukseni genitive irrotukseni irrotusteni irrotuksieni partitive irrotustani irrotuksiani inessive irrotuksessani irrotuksissani elative irrotuksestani irrotuksistani illative irrotukseeni irrotuksiini adessive irrotuksellani irrotuksillani ablative irrotukseltani irrotuksiltani allative irrotukselleni irrotuksilleni essive irrotuksenani irrotuksinani translative irrotuksekseni irrotuksikseni abessive irrotuksettani irrotuksittani instructive — — comitative — irrotuksineni second-person singular possessor singular plural nominative irrotuksesi irrotuksesi accusative nom. irrotuksesi irrotuksesi gen. irrotuksesi genitive irrotuksesi irrotustesi irrotuksiesi partitive irrotustasi irrotuksiasi inessive irrotuksessasi irrotuksissasi elative irrotuksestasi irrotuksistasi illative irrotukseesi irrotuksiisi adessive irrotuksellasi irrotuksillasi ablative irrotukseltasi irrotuksiltasi allative irrotuksellesi irrotuksillesi essive irrotuksenasi irrotuksinasi translative irrotukseksesi irrotuksiksesi abessive irrotuksettasi irrotuksittasi instructive — — comitative — irrotuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative irrotuksemme irrotuksemme accusative nom. irrotuksemme irrotuksemme gen. irrotuksemme genitive irrotuksemme irrotustemme irrotuksiemme partitive irrotustamme irrotuksiamme inessive irrotuksessamme irrotuksissamme elative irrotuksestamme irrotuksistamme illative irrotukseemme irrotuksiimme adessive irrotuksellamme irrotuksillamme ablative irrotukseltamme irrotuksiltamme allative irrotuksellemme irrotuksillemme essive irrotuksenamme irrotuksinamme translative irrotukseksemme irrotuksiksemme abessive irrotuksettamme irrotuksittamme instructive — — comitative — irrotuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative irrotuksenne irrotuksenne accusative nom. irrotuksenne irrotuksenne gen. irrotuksenne genitive irrotuksenne irrotustenne irrotuksienne partitive irrotustanne irrotuksianne inessive irrotuksessanne irrotuksissanne elative irrotuksestanne irrotuksistanne illative irrotukseenne irrotuksiinne adessive irrotuksellanne irrotuksillanne ablative irrotukseltanne irrotuksiltanne allative irrotuksellenne irrotuksillenne essive irrotuksenanne irrotuksinanne translative irrotukseksenne irrotuksiksenne abessive irrotuksettanne irrotuksittanne instructive — — comitative — irrotuksinenne third-person possessor singular plural nominative irrotuksensa irrotuksensa accusative nom. irrotuksensa irrotuksensa gen. irrotuksensa genitive irrotuksensa irrotustensa irrotuksiensa partitive irrotustaan irrotustansa irrotuksiaan irrotuksiansa inessive irrotuksessaan irrotuksessansa irrotuksissaan irrotuksissansa elative irrotuksestaan irrotuksestansa irrotuksistaan irrotuksistansa illative irrotukseensa irrotuksiinsa adessive irrotuksellaan irrotuksellansa irrotuksillaan irrotuksillansa ablative irrotukseltaan irrotukseltansa irrotuksiltaan irrotuksiltansa allative irrotukselleen irrotuksellensa irrotuksilleen irrotuksillensa essive irrotuksenaan irrotuksenansa irrotuksinaan irrotuksinansa translative irrotuksekseen irrotukseksensa irrotuksikseen irrotuksiksensa abessive irrotuksettaan irrotuksettansa irrotuksittaan irrotuksittansa instructive — — comitative — irrotuksineen irrotuksinensa

Derived terms

compounds

• irrotushaarukka
• irrotustyö
• irrotusvipu
• piirreirrotus

Further reading

• “irrotus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023