irrotus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

irrottaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈirːotus/, [ˈirːo̞t̪us̠]
  • Rhymes: -irːotus
  • Syllabification: ir‧ro‧tus

Noun[edit]

irrotus

  1. detaching, freeing, loosening, unfastening, undoing

Declension[edit]

Inflection of irrotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative irrotus irrotukset
genitive irrotuksen irrotusten
irrotuksien
partitive irrotusta irrotuksia
illative irrotukseen irrotuksiin
singular plural
nominative irrotus irrotukset
accusative nom. irrotus irrotukset
gen. irrotuksen
genitive irrotuksen irrotusten
irrotuksien
partitive irrotusta irrotuksia
inessive irrotuksessa irrotuksissa
elative irrotuksesta irrotuksista
illative irrotukseen irrotuksiin
adessive irrotuksella irrotuksilla
ablative irrotukselta irrotuksilta
allative irrotukselle irrotuksille
essive irrotuksena irrotuksina
translative irrotukseksi irrotuksiksi
instructive irrotuksin
abessive irrotuksetta irrotuksitta
comitative irrotuksineen
Possessive forms of irrotus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person irrotukseni irrotuksemme
2nd person irrotuksesi irrotuksenne
3rd person irrotuksensa