irtosuhde

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

irto- +‎ suhde

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈirtoˌsuhdeˣ/, [ˈirt̪o̞ˌs̠uxde̞(ʔ)]
  • Hyphenation: ir‧to‧suh‧de

Noun[edit]

irtosuhde

  1. fling (short, often sexual, relationship)

Declension[edit]

Inflection of irtosuhde (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative irtosuhde irtosuhteet
genitive irtosuhteen irtosuhteiden
irtosuhteitten
partitive irtosuhdetta irtosuhteita
illative irtosuhteeseen irtosuhteisiin
irtosuhteihin
singular plural
nominative irtosuhde irtosuhteet
accusative nom. irtosuhde irtosuhteet
gen. irtosuhteen
genitive irtosuhteen irtosuhteiden
irtosuhteitten
partitive irtosuhdetta irtosuhteita
inessive irtosuhteessa irtosuhteissa
elative irtosuhteesta irtosuhteista
illative irtosuhteeseen irtosuhteisiin
irtosuhteihin
adessive irtosuhteella irtosuhteilla
ablative irtosuhteelta irtosuhteilta
allative irtosuhteelle irtosuhteille
essive irtosuhteena irtosuhteina
translative irtosuhteeksi irtosuhteiksi
instructive irtosuhtein
abessive irtosuhteetta irtosuhteitta
comitative irtosuhteineen