itsehillintä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

itse- (self-) +‎ hillintä (control, restrain)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈitseˌhilːintæ/, [ˈits̠e̞ˌhilːin̪t̪æ]
  • IPA(key): /ˈitseˣˌhilːintæ/, [ˈits̠e̞hˌhilːin̪t̪æ]
  • Rhymes: -ilːintæ
  • Syllabification: it‧se‧hil‧lin‧tä

Noun[edit]

itsehillintä

  1. self-control, self-command (ability to control one's desires and impulses)
  2. self-possession (calmness and composure, especially when under stress)
  3. anger management (ability to control one's anger)

Declension[edit]

Inflection of itsehillintä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative itsehillintä itsehillinnät
genitive itsehillinnän itsehillintöjen
partitive itsehillintää itsehillintöjä
illative itsehillintään itsehillintöihin
singular plural
nominative itsehillintä itsehillinnät
accusative nom. itsehillintä itsehillinnät
gen. itsehillinnän
genitive itsehillinnän itsehillintöjen
itsehillintäinrare
partitive itsehillintää itsehillintöjä
inessive itsehillinnässä itsehillinnöissä
elative itsehillinnästä itsehillinnöistä
illative itsehillintään itsehillintöihin
adessive itsehillinnällä itsehillinnöillä
ablative itsehillinnältä itsehillinnöiltä
allative itsehillinnälle itsehillinnöille
essive itsehillintänä itsehillintöinä
translative itsehillinnäksi itsehillinnöiksi
instructive itsehillinnöin
abessive itsehillinnättä itsehillinnöittä
comitative itsehillintöineen
Possessive forms of itsehillintä (type kala)
possessor singular plural
1st person itsehillintäni itsehillintämme
2nd person itsehillintäsi itsehillintänne
3rd person itsehillintänsä

See also[edit]